Kaamoksesta jonnekin spontaaniin olemiseen

Minulla on ystävä, joka kertoi talvella ihanan tarinan siitä miten tämän talven lumihelvetti ja kylmyys ei ole kaikista ollut niin mukavaa. Kuulun niihin ihmisiin. Keskellä Helsingin Hämeentietä nainen huusi ihan yllätten: "Eikö tämä helvetin talvi lopu ikinä?" Olen jäänyt kiinni siihen lauseeseen. Siihen spontaaniin raegointiin ja tunnelatauksen purkuun. Itse olen ollut kuin pahinkin myyrä; piilossa ja pakosalla. Vaikka miellän itseni mielellään spontaaniksi ihmiseksi, käyttäydyn ihan erilailla. Vai olenko muuttunut? En vieläkään luota, että kevät tai kesä on tulossa. Mutta olen päässyt takaisin joogaan. Ihan liian pitkän kaamoksen, flunssakierteiden, muuton, remontin, työkiireiden ja yleisen tylsistymisen vuoksi. Nyt lähtökohtana on vain keskus ja vahva sellainen ja sen löytäminen. Kehotietoisuuden lisääminen. Viime tunnilla vieras nainen lähestyi minua ja kysyi olenko se ja tunnenko sen? Ihminen, jonka luona olen viettänyt juhannusta yli 25 vuotta sitten, tunnisti profiilini???? Olenko minä muuttunut ollenkaan? Mitä vastata ihmiselle, joka kysyy mitä sinulle kuuluu: kun oma pää on tyhjä tai täynnä ympyrää kiertäviä asioita, joissa ei näytä olevan mitään porttia. Jos löytää ruumiinsa keskuksen niin auttako se löytämään olemisen keskuksen ja itseyden, spontaanin olemisen? Siinä sitä onkin pohtimista ja testaamista. Ja ne portit; joista löytyy huuto, nauru ja muut tunteet: Eikös se helvetin kesä voisi jo tulla!

Rakkaus

No nyt olen sitten hurahtanut uuteen ihmiseen, joka itse asiassa ilmestyi näköpiiriin jo viime talvena: Ihminen nimeltä "Teho" Majamäki. Tiedättehän. Ismo Alanko Teholla....Kukaan ei voi jäädä kylmäksi näiden miesten soitolle ja fyysiselle olemukselle. Ja kas kummaa, mies Teho harrastaa joogaa. Nyt siis suuri rakkauteni musiikkiin ja uuteen rakkauteeni joogaan yhtyvät.

No vanhasta ANANDA (jooga-lehti) sivuilta bongasin Tehon kirjoituksen ja siitä jutusta Autraalialaisen Larry Login ja sitten ollaankin jo rakkausteemassa. Miehen ja naisen rakkaudessa, rakkaudessa yleensä. Ja sitten olinkin jo kirjaston sivuilla lainaamassa kirjoja. Löytyi yksi vapaa: Making Love.

Jos kirjoittaa Googleen sanan rakkaus saa 1,5 milj. viitettä, ruotsin kärlek antaa 6 milj. viitettä, en uskaltanut katsoa mitä love antaa.


Tänään on nimipäiväni ja ajattelin juhlistaa sitä tällä rakkausteemalla. Ja jäin miettimään tuossa Tehon kirjoituksessa ollutta lausetta: "Mielemme vastustaa kaikkea, mikä viittaa sen parantamisprosessiin." Olen aloittanut haparoivin askelin matkan jonnekin ihan selvästi. Hyvä olo valtaa sijaa. Vastustele vaan mieleni, mutta antautuminen on niin kivaa ja lupaan hankkia tukea ja apua matkalla. Joten ota minua kädestä, mieleni. Lomani alkakoon rakkuden ilmapiirissä.

Syvemmälle yin-maailmaan

Eilinen tunti oli käsittämätön. Tuntuu kuin kaikki sisälläni olisi asettumassa oikeisiin paikkoihinsa vihdoinkin. Jäin juttelmaan opettajan kanssa ja ostin kirjan>: Kehon ja mielen joogaa; Donna Farhi. Nyt harkitsen Simon Lown YIN-viikonloppukursille osallistumista. Puhuimme opettajan kanssa siitä, miten suorittaminen ja tekeminen on saanut ihmisistä vallan ja YIN-jooga tarjoaa juuri vastakohtaa kaikelle suorittamiselle. Tärkeää on vaan oleminen, antautuminen ja ja itsensä kuuntelu. YIN-joogassa ei tarvitse mennä pidemmälle kuin haluaa, pystyy ja keho antaa mahdollisuuden. Tyynyt, viltit, palikat jne. tarjoavat kuitenkin sinulle tukea ja turvaa antautua kokeilemaan omia rajoja ja löytämään niitä. Ihmisen hyvinvoinnin kannalta on tärkeämpää miten maksa, munuaiset, hormonitoiminta ja hengitys sujuu kuin se miten venynyt takareisi on! Alan uskoa siihen, että kun ihminen on tasapainossa itsensä kanssa hän on elävä, kaunis, lumoava, luova, rauhallinen ja rakastettava. Sellainen olo minulla on tänään.

Sanoisin, että tuntuu siltä, että olen oikealla polulla.

Kolmas blogikirjoitus!

Voiko tähän kirjoittamiseen jäädä koukkuun vähäksi aikaa? Hassua miten tekee mieli kokeilla näitä eri kirjasinvärejä. Oikeasti pitäisi tehdä töitä..., mutta tämäkin on nyt osa työtä. YIN_jooga jäi eilen ensimmäisen kerran väliin. Olin väsynyt. Maha kipeä. Sen sijaan kävin ystäväni luona pohtimassa FengShuin käyttöä kodin uudistamisessa. Ihanaa, miten itse voi saada iloa siitä, että joku toinen tekee muutoksia asunnossaan ja elämässään. Ja miten ihminen on oikeasti muuntautumiskykyinen. JA miten ihminen kerää ympärilleen tavaroita. Punaviiniä ja kasvistofu-burgeri. Kaiken sen jälkeen iski totaalinen väsymys. Väsymyskin voi olla ihana olotila. Nukuin kuin pieni lapsi, näin hassuja unia. Olenkin odotellut niitä unia, missä ne oikein ovat olleet piilossa.

Yllärinä tulikin sitten matkasuunnitelma perjantaina Lappeenrantaan kesäteatteriin. Siis tänään menen kirjastoon hankkimaan kirjan. Mitä laituri symbolisoi? Sitä jäin nyt miettimään.

Ei tulekkaan Viaporin risteilyä, liian hankalaa ja ei vapaita paikkoja. Tai mistä sitä tietää mitä tapahtuu, kun on siellä Lappeenrannassa.

Rauhan kadotus ja etsintä

Aamu alkoi vauhdikkaasti! Siis todella. Kävin eilen lenkillä, joka tuntui pitkästä aikaa tosi raskaalta ja ehkä odotettavissa oleva kuukautisten alkaminen vaikutti. Tein kolme YIN-harjoitusta. Mitä minun jaloissani on, koska rakastan roikottaa niitä Bolsterin päällä, kuin niitä ei olisi olemassakaan. Mitä ihmisen aivoissa tapahtuu, kun lonkat uppoavat lonkkakuoppiinsa ja jalat ovat ilmassa kuin itsestään. Kannanko mukani jotain minulle turhaa lastia?

Luin Curt Westin Afrikanmatka kirjaa. En ollenkaan ymmärrä, miten minä humanistina ja pasifistina voin lukea metsästyksestä!!! Mutta, mutta, Curtkin siellä Afrikassa alkaa pohtia sitä kuka on? Ihmettelee ihmisten ystävällisyyttä. Elefanttien mahdollinen tappaminen saa melkoisen aivokaaoksen aikaiseksi. Afrikka avaa ihmisessä (ainakin minussa se avasi) ovet auki suoraan sieluun ja niihin vaikeimpiin kysymyksiin, mutta kuitenkin jotenkin turvallisesti ja lämmöllä. Sitä vain pienenee. No jaa! Heräsin siis väsyneenä ja lakanat oli sotkussa, kello oli jo 25min vaille yhdeksän ja töissä pitäsisi olla klo 9. Lavuaari oli tukossa...varoitellut jo jonkun aikaa, kylppäristä meni valot....en ollut töissä ennekuin klo 9.15. Minusta aika hyvä suoritus. Ja pysyin rauhallisena. Fillarimatkalla näin yhden mustan miehen, joka hymyili, kuin hangon keksi. Siitä tuli hyvä olo. Nyt kun olen lukenut sitä Afrikka kirjaa huomaan taas kaikki ulkomaalaiset ihmiset ympärilläni.

Rauhan etsinnässä luin myös Tommy Hellstenin kirjaa:Uhanalainen ihminen, Hietsun rannalla sunnuntaina. Se on niin hämmentävää, jotkun asiat hänen teksteissään ovat niin hienoja ja sitten joku, minussa sanoo, että vähän liikaa paatosta. Heti herää kysymys; MITÄminulla on paatosta vastaan? Onko inhimillisyys ja rakkaus oikeasti niin kadoksissa kuin hän päästää?

YIN-asennot ja venytykset opettavat minua kuuntelemaan itseäni, hengitystäni, tarpeitani, halujani...niistä on pakko lähteä liikkeelle saavuttaakseen edes jonkinlaisen hyvän olon. Tätä aoin nyt harjoitella myös kommunikaatiossa muiden kanssa.

Tunti eilen

Hurahdin täysin Yin-joogaan! Oletko kuullut, että on olemassa omaa hyvinvointia edistäviä asioita, joissa keskeiseinä sanoina on antautuminen, luovuttaminen, tuki, kuuntelu.

Minä en ollut koskaan kuullut passiivisesta joogasta. Nyt olen aivan myyty. Omistan jopa oman Bolsterin.

SE on tyyny, jota saa halata. Joka auttaa sinua taipumaan ja luovuttamaan painosi.

Eilisellä tunnilla olin itseäni kohtaan kiltimpi kuin koskaan aikaisemmin. Ei mitään pakotusta, pelkkää antautumista. Eija pitää loistavia tunteja. Eilen jostain syystä tunti oli englanniksi; ehkä siellä oli joku turisti :-) ja se ehkä teki kuuntelemisesta vähemmän tarkkaa, vaivuin vain omaan transsitilaani. Tunnit ovat aina kolme viikkoa samalla ohjelmalla, joten liikkeet olivat jo aika tuttuja. Haluaisitko tietää, mitä me teemme?

Olo oli kuin olisin käynyt paratiisissa.

Tämä on nyt minun ensimmäinen blogi.